Samtal mellan Malin Bergström och VäärtUnder ett par veckor hösten 2012 utväxlades en rad mail mellan illustratören Malin Bergström och Väärts låtskrivare Pär Isling Poromaa med anledning av Bergströms räknesaga Sylten som försvann och Väärts spelning i anslutning till vernissagen av Bergstöms verk i Kiruna Stadshus 19 januari 2013 kl 19.00. Mail som handlade om att växa upp i Norrbotten, konstnärlig inspiration och grisfester:Hej Malin och PärNi känner ju till varandra redan, men ändå en liten kort presentation:
Malin Bergström är illustratör med rötter i Malmberget. Malin har under hösten 2012, på inbjudan av Konstmuseet i Norr, arbetat med ett nytt projekt som resulterat i räknesagan Sylten som försvann som under några dagar i början av 2013 kommer att distribueras direkt hem i brevlådor över hela Norrbotten med hjälp av länets morgontidningar. Pär Isling Poromaa är musiker och låtskrivare som tillsammans med sitt band Väärt kommer att spela på vernissagen av Malins verk i Kiruna 19 Januari 2013 kl 19.00.
Denna mailkonversation är ett sätt att presentera två människor, ett samtal som kan handla om Norrbotten, om konstnärliga uttryck och allt möjligt annat ni kan tänka er vilja prata om och som just nu är viktigt i era liv!Ha en fin dag och ett bra samtal. m-Hej Pär, längesen!! /M-Hej Malin,
Visst var det längesen!Platsen där vi båda kommer ifrån dök upp i huvudet då jag skulle skriva detta mail, det gick liksom inte att frigöra sig ifrån det faktum att vi båda har växt upp i Gällivare och Malmberget. Uppfattar du att din uppväxt i Malmberget på något sätt har kommit att påverka din konst, alltså ditt förhållningssätt till konst och ditt uttryck?Bästa, Pär-Det är nog ganska ofrånkomligt att ens uppväxtort påverkar en väldigt mycket, men samtidigt är det svårt att säga på vilket sätt. Omöjligt att säga hur mitt förhållningssätt till konst eller illustration skulle sett ut om jag vuxit upp i Säffle, eller Shanghai, Lojstahed eller Jönköping, haha. Jag kanske inte ens skulle hållit på med illustration.
Jag har alltid varit en ritnörd men det var inte förrän efter några år på produktionsbyrå som jag bestämde mig för att jag ville ha en riktig design- och illustrationsutbildning, så jag skickade en ansökan till Konstfack.
Men rent generellt dras jag väl kanske till en sorts tystnad, både när det gäller (bilder på) människor, djur, odjur och icke-djur samt vilka omgivningar de befinner sig i. Så där kanske jag är lite norrlandsskadad.
/M-Det är ju ganska påtagligt att dina teckningar fylls av snö, mörker och is.
Det som slog mig var att du ofta sätter in några objekt - om det så är vargar eller iskristaller - in i ett sammanhang som omgärdas av en sorts ödslighet i form av berg eller himmel. Ser även dina illustrationer. Den svarta himlen är ju känd i de norra delarna i av landet, i januari går ju inte himlen att fly ifrån (förutom då via charterplan till någon grisfest). I staden är ju himlen mer gul än svart, öeverhuvudtaget känns inte dina motiv särskilt urbana trots att de är moderna i sitt uttryckssätt.
/Pär-Har inte tänkt på det direkt men visst finns det mycket tystnad och mörker i en del av teckningarna, det är nog lätt att det blir så när man är uppväxt norr om Polcirkeln och åkt skidor och traskat runt i skogen sen man lärde sig gå. Har nog kanske en sorts naturlig romantiserad bild av snö och kyla, speciellt när man bosatt sig på ett ställe där begreppet vinter till större delen har reducerats till vatten, vind och is. Man vill ju ha en riktig kindbitarvinter ibland, när det är så smällkallt att näshåren håller på att trilla av och alla partiklar i luften står stilla, och därefter tio minus med stora fluffiga snöflingor och vindstilla, aah. Det eviga mörkret däremot, det vet jag inte vad man ska ta sig till med. Hm./M-Angående den här utställningen som du ska ha, vad kan man förvänta sig? Vad är dina största inspirationskällor i din konst?/Pär-Väldigt klyschigt men vad som helst kan användas som inspiration. Du som sysslar med musik är väl med på det tänker jag? Ett tuggummipapper på gatan, en färg på en stol, en berättelse, en matta med fin struktur. Tidigare jobbade jag mycket med porträtt och att hitta en sinnesstämning, ett uttryck eller personlighet. Men jag inspireras av miljöombyten. Kontrasten mellan allt och inget, staden och landet, Sverige och världen. Vad kommer att hända på er spelning i Kiruna?/M-Ska bli fint att se.Vi kommer att vara ett helt band med trummor, orgel, fiol på scen i Kiruna. Tanken med vår nya skiva som släpptes i augusti var att den skulle fånga känslan av att sitta vid älven en sen sommarnatt. Den som gjort det vet hur det känns. Har skrivit utifrån förståelser av minnen men också om platser och människor. Skivan har beskrivits av andra som mörkare, möjligtvis är den ungdomliga naiviteten från förra skivans texter borta.Vi ser fram emot möjligheten att få spela i stadshuset. Det är ju historisk mark som kommer försvinna med stadsomvandlingen. Har du varit hem till Malmberget nyligen? Där blir bebyggelsens försvinnande så påtagligt. I helg var jag och hälsade på morsan, slog mig att platsen där vi växte upp inte kommer finnas kvar att visa för mitt barn. Man får hoppas att LKAB sköter Kirunas stadsomvandling på ett bättre sätt än de gjort i Malmberget, hörde på radion att de boende inte kan sälja sina bostäder då de inte har råd att köpa nytt. /Pär-Ja det är lite trist att Malmberget försvinner mer och mer, men man är ju ganska van att stängslet flyttas närmre och att vägen mellan malmsta och övriga mbgt blir längre./M-Vad tror du väntar dig i framtiden, vad vill du syssla med inom ditt yrke?/Pär-Det är svårt att veta vad jag kommer vilja göra i framtiden, men att skapa kommer jag förmodligen alltid göra i någon form. Jag gillar Sister Coritas syn på livet och arbetet; att bara köra och se vart man hamnar. ”Consider everything an experiment. Nothing is a mistake. There is no win and no fail. The only rule is work!”/MConversation between Malin Bergström and VäärtDuring a couple of weeks in the autumn of 2012, a number of emails were exchanged between illustrator Malin Bergström and Väärt’s songwriter Pär Isling Poromaa, owing to Bergström’s counting rhyme ‘The Jam that Disappeared’ and Väärt’s gig in conjunction with the opening of Bergström’s work at Kiruna Town hall on January 19th at 19h00. Emails on topics such as growing up in Norrbotten, artistic inspiration and going the whole hog on charter holidays. -Hi Pär, it’s been a while!!/M-Hi Malin, it sure has!The place we both come from sprang to mind when I was to write this email, it’s really impossible to ignore the fact that we both grew up in Gällivare and Malmberget. Do you feel that your childhood in Malmberget has affected your art in any way; I mean your approach to art and your expression? Brgds,
Pär-It’s probably quite inevitable that the place you grow up in affects you a great deal yet, at the same time, it is hard to say in what way. Impossible to say what my art or illustration approach would have looked like had I grown up in Säffle or Shanghai, Lojstahed or Jönköping, haha. Maybe I wouldn’t even have been illustrating. I’ve always been a drawing geek but it wasn’t until after a few years at a production agency that I decided to study Design and Illustration and so I sent off an application to Konstfack.
Generally speaking though I am drawn to a sort of silence, both when it comes to (images of) people, animals, creatures and imaginary features as well as the surroundings they’re in. So I might be a bit coloured by Norrland I guess./M-Well it is quite evident that your drawings are filled with snow, darkness and ice. What struck me is that you often place objects, be it wolves or ice crystals, into a context, into sort of desolated surroundings in shape of mountains or sky. The same applies to your illustrations. The black sky is well known in the northern parts of the country, in January it is impossible to escape it (unless, of course, one goes the whole hog on some charter holiday). In the city the sky is more yellow than black, in fact your motifs don’t feel very urban at all despite them being modern in their expression./ Pär-Haven’t thought about it really but, sure, there is a lot of silence and darkness in some of the drawings. A natural consequence, I guess, of growing up north of the Polar circle and of having been skiing and wandering around in the forest ever since one learnt how to walk. I probably have a sort of romanticized image of snow and cold, especially since I’ve settled down in a place where the concept of winter at large has been reduced to water, wind and ice. Sometimes I welcome a really biting cold winter, when it is so cold that the nose hairs nearly fall off and all particles in the air stand still and after that, minus ten, big fluffy snowflakes and no wind, aah. The constant darkness on the other hand, that I do not know what to do with. Hm. /M-Regarding this exhibition of yours, what can one expect? Which are your greatest inspirational sources in your art?/Pär-Very cliché but here goes; anything can be used as an inspiration. You, being a musician, agree right? A chewing gum wrapper in the street, a colour of a chair, a story, a carpet with a nice texture. I used to work a lot with portrays and finding a mood, an expression or a personality. But I am inspired by change of scenery. The contrast between all and nothing, the city and the countryside, Sweden and the world. What will happen at your gig in Kiruna?/M-Looking forward to it.
We’re going to be a complete band with drums, organ and violin on stage in Kiruna. The idea behind our new record which was released in August was to capture the feeling of sitting by the river on a late summer’s night. Those who’ve ever done that know the feeling. Have been writing from memory perceptions but also about places and people. The record has been said to be darker, the youthful naivety from the last record’s lyrics might have been lost. We look forward to the possibility of playing at the Town hall. It’s historical ground which will disappear during the city transformation. Have you been home to Malmberget recently? There the disappearing of the housings becomes so tangible. Last weekend I went to see my mum and it struck me that the place where we grew up won’t remain to show to my children. Hopefully LKAB will handle Kiruna’s city transformation better than they’ve done in Malmberget - heard on the radio that the property owners can’t sell their housings since they cannot afford to by themselves a new place. / Pär-Yes, it’s a bit sad that Malmberget is disappearing little by little, but then again I’m quite used to the fence moving closer and the road, between Malmsta and Malmberget, getting longer. / M -What do you think your future holds, what do you want to work with within your profession?/Pär-It is hard to know what I’ll want to do in future, but I will probably always keep creating in one way or another. I like Sister Corita’s way of looking at life and work; to just keep going and see where it’ll take you. Consider everything an experiment. Nothing is a mistake. There is no win and no fail. The only rule is work!/MMalin Bergström ja Väärt-ryhmänParin viikon aikana syksyllä 2012 kävivät kuvittaja Malin Bergström ja Väärt-ryhmän lauluntekijä Pär Isling Poromaa kirjeenvaihtoa sähköpostitse ja aiheena oli Bergströmin numerosatu Hillo, joka katosi ja Väärtin esiintyminen Bergströmin teoksen avajaisissa Kiirunan kaupungintalolla 19. tammikuuta 2013 klo 19.00. He keskustelivat siitä, miltä tuntuu kasvaa Norrbottenissa, taiteellisesta inspiraatiosta ja sikajuhlista: -Hei Pär, pitkästä aikaa!!/M-Hei Malin, Siitä on todella pitkä aika!Minulle tuli mieleen seutu, josta molemmat olemme kotoisin, kun olin kirjoittamassa tätä sähköpostia, enkä voinut olla ajattelematta sitä, että olemme molemmat kasvaneet Jällivaarassa ja Malmivaarassa. Onko mielestäsi lapsuutesi ja nuoruutesi Malmivaarassa jollain tavoin vaikuttanut taiteeseesi, siis taiteeseen suhtautumiseesi ja omaan ilmaisuusi? Terveisin, Pär-Eihän sitä oikeastaan pääse eroon siitä, että kasvupaikka vaikuttaa itseen erittäin paljon mutta samalla on vaikea sanoa, millä lailla. On mahdotonta sanoa, miltä suhtautumiseni taiteeseen tai kuvitukseen näyttäisi, jos olisin varttunut Säfflessä, tai Shanghaissa, Lojstahedissä tai Jönköpingissä, haha. Kenties en olisi edes päätynyt kuvittajaksi. Olen aina ollut piirustusnörtti mutta vasta oltuani muutaman vuoden työssä tuotantotoimistossa päätin, että haluan hankkia itselleni kunnon muotoilija- ja kuvittajakoulutuksen ja hain taidekorkeaan. Mutta jonkinlainen hiljaisuus puhuttelee minua, sekä kun on kyse ihmisistä, eläimistä, olennoista ja epäeläimistä kuvissa että niistä ympäristöistä, joissa ne ovat. Joten siinä olen ehkä vähän ”norrlanninlyömä”./M-Piirustuksiasi leimaa ilman muuta lumi, pimeys ja jää. Huomasin, että sijoitat usein kohteesi – oli ne sitten susia tai jääkristalleja – ympäristöön, jolle on tyypillistä eräänlainen autius ja sitä ympäröi vuoret tai taivas. Niin myös näissä kuvituksissasi. Musta taivashan on tunnettu maan pohjoisosissa, taivasta ei voi paeta tammikuussa (jollei ole lentämässä seuramatkan sikajuhliin). Kaupungissahan taivas on enemmän keltainen kuin musta, motiivisi eivät yleensäkään tunnu erityisen urbaaneilta vaikkakin ne ovat ilmaisultaan moderneja. /Pär -Tuota en ole suoranaisesti ajatellut mutta osissa piirustuksistani on todella paljon hiljaisuutta ja pimeyttä, varmaankin käy helposti niin, kun on kasvanut napapiirin pohjoispuolella ja hiihtänyt ja kulkenut metsissä siitä lähtien kun oppi kävelemään. Kaipa sitä on jonkinlainen romantisoitu kuva lumesta ja kylmästä, erityisesti kun asuu paikassa, jossa käsite talvi on suureksi osaksi supistunut vedeksi, tuuleksi ja jääksi. Sitähän haluaa oikean poskia purevan talven välillä, että on kunnon tulipalopakkanen niin että nenäkarvat melkein putoaa ja kaikki ilmassa olevat hiukkaset ovat liikkumatta, ja sen jälkeen tulee kymmenen miinusastetta ja suuret höyhenlumihiutaleeet ja täysin tyyntä, aah. Tämä ikuinen pimeys, en oikein tiedä mitä sen kanssa tekee. Hm. /M-Entäs tämä näyttely, joka on tulossa, mitäs siltä voi odottaa? Mitkä ovat sinun suurimmat inspiraation lähteesi taiteessasi?/Pär-Melkoinen klisee mutta mitä tahansa voi käyttää inspiraationa. Sinähän muusikkona olet varmaankin samaa mieltä? Purkkapaperi kadulla, jokin tuolin väri, kertomus, maton hieno rakenne. Aiemmin tein paljon muotokuvia ja yritin aina löytää tietyn mielialan, ilmeen tai persoonallisuuden. Mutta ympäristön vaihto inspiroi minua. Vastakohdat kaiken ja ei minkään, kaupungin ja maaseudun, Ruotsin ja maailman välillä. Mitäs tapahtuu keikallanne Kiirunassa? /M-On mukava päästä katsomaan. Kiirunassa olemme kokonainen yhtye, jossa on rummut, harmooni ja viulu. Elokuussa julkaistun uuden levymme tarkoituksena oli, että se kuvaisi tunnelmaa, kun istuu joen varrella myöhään kesäyöllä. Joka on sen kokenut, tietää, miltä se tuntuu. Olen käyttänyt muistoja mutta myös paikkoja ja ihmisiä tämän musiikin luomiseen. Tätä levyä ovat jotkut kuvanneet vähän tummemman sävyiseksi, kenties siinä ei ole edellisen levyn tekstien nuoruuden naiiviutta. Odotamme innolla mahdollisuutta esiintyä kaupungintalolla. Sehän on historiallista maaperää, joka häviää kaupungin siirtämisen yhteydessä. Oletko ollut Malmivaarassa viime akoina? Siellähän asutuksen siirtäminen vaikuttaa kouriintuntuvasti. Olin käymässä äitini tykönä viime pyhänä ja huomasin yhtäkkiä, että paikka, jossa kasvoimme, ei ole enää silloin jäljellä kun minulla on lapsia, enkä voi näyttää sitä heille. Toivotaan, että LKAB hoitaa Kiirunan siirtämisen paremmin kuin Malmivaaran, kuulin radiosta, että ihmiset eivät voi myydä asuntojaan, koska heillä ei ole varaa ostaa uutta. /Pär-Niin, on vähän ikävää, että Malmivaara katoaa yhä enemmän ja enemmän, mutta sitähän on oikeastaan tottunut siihen, että aita siirtyy lähemmäs ja Malmstan ja muun Malmivaaran välinen tie pitenee. /M -Mitä luulet, että tulevaisuudella on sinun varallesi, mitä haluat tehdä omassa ammatissasi? /Pär-On vaikea tietää, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa mutta luultavasti jatkan tätä luovaa työtä jossain muodossa. Pidän Sister Coritan tavasta suhtautua elämään ja työhön: pitää antaa vain mennä ja katsoa, mihin joutuu. /MMalin Bergströmin ja VäärtinParin viikon aikana syksylä 2012 ilystratööri Malin Bergströmin ja Väärtin laulunkirjottajan Pär Isling Poromaan välilä tapahtu meilitten vaihto joka johtu Bergströmin räknäyssatusta Syltti joka katosi ja Väärtin essiintymisestä Bergstömin teoksen vernisaasissa Kierunan Kaupunkintalossa 19 janyaaria 2013 klo 19.00. Meilit käsittelit ylöskasuamista Norrbottenissa, taitheelista inspirasuunia ja sikafästiä:-Hei Pär, pitkästä aikaa!!/M-Hei Malin, Tosihaan pitkästä aikaa!Paikka josta met kumpiki tulema tuli miehleen ko aloin kirjottamhaan tätä meiliä, ei siittä tosiasiasta ette met kumpiki olema kasuhnee ylös Jellivaarassa ja Malmivaarassa niinku päässy irti. Piäks sie ette se, ette olet kasunu ylös Malmivaarassa jotenki oon vaikuttannu sinun taitheesheen, eli sinun asentheesheen taitheele ja sinun ilmasulle?Hyvä, Pär -Ei siittä tietenkhään pääse mihinkhään ette paikka jossa sitä oon kasunu ylös vaikuttaa rohki paljon, mutta samala oon vaikea sanoa millä mallin. Oon mahoton sanoa mikä asene mulla olis ollu taitheesheen eli ilystreerauksheen jos olisin kasunu ylös Säfflessä, eli Shanghaissa, Lojstahedissä eli Jönköpingissä, hahhaa. Mie piiain en oliskhaan ilystreeranu. Mie olen aina ollu riittausnöörti mutta se oli vasta ko olin ollu jonku vuen tuotantokontturissa ko mie päätin ete mie halvan saa kunnon tisaini-/design- ja ilystrasuunikoulutuksen, ja niin mie lähätin hakemuksen Konstfackhiin. Mutta ylheisesti mie olen jonkulaisen hiljasuuen puolela, niin (kuvhiin) ihmisistä, elläimistä, hirviöistä ja ei-elläimistä ja siihen missä lähheisyyessä net oon. Ette siinä mie piiain olen vähä norrlantivammanen. /M -Se oon aika selvää ette sinun riittauksissa oon paljon lunta, pimeää ja jäätä. Se jota mie tulin ajatelheeks oli ette sie ussein panet joitaki opjektia – oon se sitte susia eli jääkristallia - yhtenäisyytheen jota ympäröitteejonkulainen kolkkous joko vaaroitten eli taihvaan muo´ossa. Mie näen sinun riittaukset kans. Musta taivashaan oon tuttu maan pohjosissa osissa, eihän janyaarissa pääse taivasta pakhoon (muuten ko chartterikonheela johonki sikafästhiin). Kaupunkissahan taivas oon enämpi keltanen ko musta, sinun mutiivit ei ylipäänsä tunnu erityisen kaupunkilaisilta vaikka net ilmasunna oon uuenaikhaisia. /Pär-En ole suohraan sitä aatellu mutta oonhan joissaki kuvissa paljon hiljasuutta ja pimmeyttä, niin se varhmaan helposti tullee ko sitä oon kasunu ylös Napapiirin pohjospuolela ja hihtonu ja kävelly mettissä siittä saakka ko oppi kävelemhään. Mulla piiain oon jonkulainen luonolinen romanttiseerattu kuva lumesta ja jäästä, olletikki ko oon menny asuhmaan paikhaan jossa käsite talvi suuriksi osiksi oon rajotettu vetheen, tuuhleen ja jäähään. Sitähän halva kunnon poskiapurevan talven joskus, ko oon niin paukkupakkanen ette nokkakarvat oon irtoamassa ja ilman kaikki partikkelit oon aivan liikkumatta, ja sitte kymmenen pakkasta ja suuret pehmeät lumihiutalheet ja aivan tyven, aah. Mutta se ikunen pimmeys, sille en tiä mitä sitä tekkee. Hm./M-Niin, tästä näyttelystä jonka sie tulet pithään, mitäs siittä saattaa oottaa? Mistäs sie saat enniiten inspirasuunia sinun taitheesheen? /Pär -Aika paljon klisee, mutta vaikka mitä saattaa käyttää inspirasuunina. Kyllähän sieki joka hommaat mysiikin kans aattelet niinku mie? Tykkymmipaperi kaula, jonku toolin färi, tarina, matto jossa oon fiini stryktyyri. Ennen mie tehin paljon töitä porträtitten kans ja sen kans ette löytää jonku mielialan, ilmasun eli henkilölisyyen. Mutta minua inspireeraa miljöön vaihtaminen. Kontrasti kaiken ja ei minkhään välilä, kaupunkin ja maaseu´un, Ruottin ja mailman. Mitäs tapahtuu ko tet pellaatta Kierunassa? /M -Tullee olheen fiiniä nähä. Meitä tullee olheen koko panti jossa oon trymmat, orjeli, fiulu seenilä Kierunassa. Meän uusi levy päästethiin aykystissä ja sen ajatus oli ette saavuttaa tunne siittä ko istuu väylänrannassa kesäyönä. Se joka oon tehny sen, tietää miltä se tuntuu. Olen kirjottannu muistoitten ymmärtämisestä mutta kans paikoista ja ihmisistä. Toiset oon kuvahnee levyä synkemäksi, piiain nuoruuen naivisuus viimi levyn tekstistä oon poiessa. Met ilottemma maholisuutta saa pelata kaupunkintalossa. Sehän oon histuurialinen maa-alue joka tullee häviähmään ko kaupunki muutethaan. Oleks käyny kotona Malmivaarassa nykysin? Sielä asutuksen häviäminen oon niin selvää. Viikonloppuna kävin muoriskan tykönä, tuli miehleen ette paikkaa jossa kasusimma ylös ei tule olheen jäljelä minun lapsele näyttää. Häätyy toivoa ette LKAB hoitaa Kierunan kaupunkin muutoksen paremin ko net oon tehnee Malmivaarassa, kuulin raatiosta ette asukhaat ei saata myyä asuntoja ko niilä ei ole varraa ostaa uutta. /Pär -Joo se oon vähä ikävää ette Malmivaara häviää enämpi ja enämpi, mutta sitähän oon aika tottunu siihen ette aitaus siirethään lähemäs ja ette malmstan ja muun malmivaaran väli pitenee./M -Mikäs sie uskot sinua oottaa tulevaisuuessa, mitäs sie halvat tehä sinun ammatissa?/Pär-S´oon vaikea tietää mitä mie halvan tehä tulevaisuuessa, mutta jonkulaista luomista mie uskottavasti aina tulen tekheen. Mie tykkään Sister Coritan elämän ja työn näkemyksestä; ette painaa menheen ja nähä mitä tapahtuu. ”Consider everything an experiment. Nothing is a mistake. There is no win and no fail. The only rule is work!”/MMalin Bergström ja VäärtsMoatti vahkus čavčča 2012 čálašeigga hábmejeaddji Malin Bergström ja Väärts lávllačálli Piera Isling Poromaa goabbat guoibmáseatte šleađgapoastta, Bergströma rehkenastinmuitalusa Muorjemeasttu mii jávkkai ja Väärts čuojaheami birra oktavuođas vernissaga Bergströma girjji Girona Suohkanviesus 19 b. ođđajagimánus 2013 dii. 19.00. Šleađgapoastta sisdoallu lea got lea šaddat bajás Norrbottenis, dáiddalaš movttiidahttin ja spiidnefeasttaid birra:-Hej Piera, guhkes áigi go gulahalaime!! /M-Hej Malin, Leage guhkes áigi dan rájis!Báiki gos moai goppážat letne šaddan bajás bođii oaivái go galgen čállit dán šleađgapoastta, ii mana dego beassat eret dan duohtavuođas ahte moai letne bajás šaddan Málbmavaris ja Jiellevaris. Vásihat go ahte mánnávuohta Málbmaváris muhttinláhkái lea váikkuhan dáidagat, dego got vásihat ja ovdanbuvttát ja maid háliidat dadjat. Buoremus, Piera -Nu leage das ii beasa eret das ahte mánnávuohta váikkuha hui ollu, muhto seammás lea váttis dadjat man láhkái. Veadjemeahttun dadjat got mu heivehallan dáidagii dahje hábmemii livččii jos livččen šaddan bajás Säffles, dahje Shanghaias, Lojstahedas dahje Jönköpingas, haha. In soaitte ollinge hábmemiin bargat. Lean álo liikon sárgut muhto ii lean ovdal go ledjen moadde jagi bargan muhtin buvttadusfitnodahkii go mearridedjen ahte háliidan albma designa- ja hábmenoahpu, nu de sáddejedjen ohcamuša Konstfackii. Obbalaččat soaitá lea nu ahte muhtinlágán jávohisvuohta geasuha mu, juo sihke (govat) olbmuin, elliin, beahtu eallit, ja ii makkárge-ealli ja makkár birrasis sii leat. Soaitá Norrlánda veháš bilistan ja vahágahttán mu./M-Lea obba mearkkašahtti ahte du sárgumiin lea muohta, sevnnjodat ja jiekŋa. Dat mii fuopmášahtii mu lei dat ahte don dávjá bijat moadde objeakta – ležžet dal gumppet dahje jiekŋakristállat – ja dat biddjojit muhtinlágán oktonas guvlui gos leat várit dahje albmi. Oainnán maid du hábmemiid. Čáhppes albmi lea dovddus davvi riikkas ođđajagimánus iige sáhte báhtarit almmis eret (earet go chartergirdiin soames spiidnefestii). Gávpogis lea albmi eanet fiskat go čáhppat. Du motiivat eai oro vehášge erenoamážit urbána vaikko leat áigeguovdilat iehčanat dajahusvugiin./Piera -In leat smiehttan dan birra muhto vissásit dat gávdno ollu jávohisvuohta ja sevnnjodat muhtin govain, nu várra go lea šaddan bajáš davvelis Bojánástti ja čuoigan ja vájaldan meahcis dan rájis go vázzit máhtten. Mus soaitá lea muhtin lágán románttalaš govva muohtagis ja galbmasis, erenoamážit go lean orron báikái gos sátni dálvi lea eanas áiggis reduserejuvvon čáhcin, bieggan ja jiekŋan. Háliidan muhtumin albma buollaša mii čárvo muođuid, go lea nu buolaš ahte njunneguolggat meastta ravget eret ja buot partihkkalat áimmus leat jaska, ja dan maŋis logi galbma gráda ja stuora gehppes muohtačalmmit ja goalki, aah. Goitge dat agi sevnnjodat, dan in dieđe maid dainna galggašii. Hm./M -Mii guoská du čájáhussii, maid sáhttá vuordit das? Mat leat du stuorimus movttiidahttingáldut du dáiddačehppodahkii?/Piera-Oalle gollan dajahus muhto feara maid sáhttá geavahit inspirašuvdnan. Don gii barggat musihkain čuovvolat dan jurddašan vuogi? Suoskangummebábir geainnus, stuolu ivdni, muitalus, guolberátnu mas lea čáppa hearvvat. Ovdal bargen ollu portreahtaiguin
ja gávdnat dovddu govvádusa, dahje olbmoluonddu. Munnje movttiidahttá go molssun birrasa. Earru gaskka visot dahje ii mihkkege, gávpot ja meahcceguovlu, Ruoŧŧa ja máilbmi. Mii boahtá dáhpahuvvat din konsearttas Gironis? /M -Šaddá vuogas geahččat.Mii leat olles joavku čuojaheaddjit rumbbuiguin, orgeliiguin, fijuvllaiguin lavdde nalde Gironis. Jurdda min ođđa skearruin mii álmmuhuvvui borgemánus lei ahte galggai addit dovddu go čohkkáha eatnogáddis čakčageasseija. Dat gii lea dan dahkan diehtá got dat dovdu. Lean čállán muittuid ipmárdusa vuođul muhto maid báikkiid ja olbmuid birra. Soapmásat leat dadjan skearru lea seavdnjadeabbo go ovddit skearru, soaitá lea ahte nuorravuođa oktageardánvuohta ii leat šat teavsttain.Mis leat stuora vuordámušat go leat oažžun vejolašvuođa čuojahit suohkanviesus. Dat hal lea historjjálaš báiki mii jávká gávpotsirdima oktavuođas. Leat go easká leamaš Málbmaváris? Doppe leame oba gilli jávkamin čalmmiid ovddas. Vahkkoloahpas ledjen eatnán luhtte, fuobmájin báiki gos šattaime bajás ii boađe áiggi nala gávdnot vuosehan dihte mánáidasan. Doaivumis lea ahte LKAB fuolaha Girona gávpotsirdima buorebut go Málbmavári, gullen rádios ássit eai sáhtte vuovdit orohagaideaset go ii lea ráđi oastit ođđa./Piera -Juo lea váivi go Málbmavárri jávká eanet ja eanet, muhto olmmoš hárjána ahte áidi lea sirdojuvvon lagabut ja geaidnu gaskka malmsta ja eará mvári guhkko. /M -Got jáhkát du boahtteáigi šaddá, maid háliidat dahkat iežat ámmát gelbbolašvuođain? /Piera-Lea váttis diehtit maid háliidan dahkat boahtteáiggis, muhto dáiddán álo hábmet soames ládje. Liikun Sister Coritas oidnui eallimii ja bargui: beare vuodjit ja oaidnit gosa olle. Consider everything an experiment. Nothing is a mistake. There is no win and no fail. The only rule is work!/M
Samtal mellan Malin Bergström och VäärtUnder ett par veckor hösten 2012 utväxlades en rad mail mellan illustratören Malin Bergström och Väärts låtskrivare Pär Isling Poromaa med anledning av Bergströms räknesaga Sylten som försvann och Väärts spelning i anslutning till vernissagen av Bergstöms verk i Kiruna Stadshus 19 januari 2013 kl 19.00. Mail som handlade om att växa upp i Norrbotten, konstnärlig inspiration och grisfester:Hej Malin och PärNi känner ju till varandra redan, men ändå en liten kort presentation:
Malin Bergström är illustratör med rötter i Malmberget. Malin har under hösten 2012, på inbjudan av Konstmuseet i Norr, arbetat med ett nytt projekt som resulterat i räknesagan Sylten som försvann som under några dagar i början av 2013 kommer att distribueras direkt hem i brevlådor över hela Norrbotten med hjälp av länets morgontidningar. Pär Isling Poromaa är musiker och låtskrivare som tillsammans med sitt band Väärt kommer att spela på vernissagen av Malins verk i Kiruna 19 Januari 2013 kl 19.00.
Denna mailkonversation är ett sätt att presentera två människor, ett samtal som kan handla om Norrbotten, om konstnärliga uttryck och allt möjligt annat ni kan tänka er vilja prata om och som just nu är viktigt i era liv!Ha en fin dag och ett bra samtal. m-Hej Pär, längesen!! /M-Hej Malin,
Visst var det längesen!Platsen där vi båda kommer ifrån dök upp i huvudet då jag skulle skriva detta mail, det gick liksom inte att frigöra sig ifrån det faktum att vi båda har växt upp i Gällivare och Malmberget. Uppfattar du att din uppväxt i Malmberget på något sätt har kommit att påverka din konst, alltså ditt förhållningssätt till konst och ditt uttryck?Bästa, Pär-Det är nog ganska ofrånkomligt att ens uppväxtort påverkar en väldigt mycket, men samtidigt är det svårt att säga på vilket sätt. Omöjligt att säga hur mitt förhållningssätt till konst eller illustration skulle sett ut om jag vuxit upp i Säffle, eller Shanghai, Lojstahed eller Jönköping, haha. Jag kanske inte ens skulle hållit på med illustration.
Jag har alltid varit en ritnörd men det var inte förrän efter några år på produktionsbyrå som jag bestämde mig för att jag ville ha en riktig design- och illustrationsutbildning, så jag skickade en ansökan till Konstfack.
Men rent generellt dras jag väl kanske till en sorts tystnad, både när det gäller (bilder på) människor, djur, odjur och icke-djur samt vilka omgivningar de befinner sig i. Så där kanske jag är lite norrlandsskadad.
/M-Det är ju ganska påtagligt att dina teckningar fylls av snö, mörker och is.
Det som slog mig var att du ofta sätter in några objekt - om det så är vargar eller iskristaller - in i ett sammanhang som omgärdas av en sorts ödslighet i form av berg eller himmel. Ser även dina illustrationer. Den svarta himlen är ju känd i de norra delarna i av landet, i januari går ju inte himlen att fly ifrån (förutom då via charterplan till någon grisfest). I staden är ju himlen mer gul än svart, öeverhuvudtaget känns inte dina motiv särskilt urbana trots att de är moderna i sitt uttryckssätt.
/Pär-Har inte tänkt på det direkt men visst finns det mycket tystnad och mörker i en del av teckningarna, det är nog lätt att det blir så när man är uppväxt norr om Polcirkeln och åkt skidor och traskat runt i skogen sen man lärde sig gå. Har nog kanske en sorts naturlig romantiserad bild av snö och kyla, speciellt när man bosatt sig på ett ställe där begreppet vinter till större delen har reducerats till vatten, vind och is. Man vill ju ha en riktig kindbitarvinter ibland, när det är så smällkallt att näshåren håller på att trilla av och alla partiklar i luften står stilla, och därefter tio minus med stora fluffiga snöflingor och vindstilla, aah. Det eviga mörkret däremot, det vet jag inte vad man ska ta sig till med. Hm./M-Angående den här utställningen som du ska ha, vad kan man förvänta sig? Vad är dina största inspirationskällor i din konst?/Pär-Väldigt klyschigt men vad som helst kan användas som inspiration. Du som sysslar med musik är väl med på det tänker jag? Ett tuggummipapper på gatan, en färg på en stol, en berättelse, en matta med fin struktur. Tidigare jobbade jag mycket med porträtt och att hitta en sinnesstämning, ett uttryck eller personlighet. Men jag inspireras av miljöombyten. Kontrasten mellan allt och inget, staden och landet, Sverige och världen. Vad kommer att hända på er spelning i Kiruna?/M-Ska bli fint att se.Vi kommer att vara ett helt band med trummor, orgel, fiol på scen i Kiruna. Tanken med vår nya skiva som släpptes i augusti var att den skulle fånga känslan av att sitta vid älven en sen sommarnatt. Den som gjort det vet hur det känns. Har skrivit utifrån förståelser av minnen men också om platser och människor. Skivan har beskrivits av andra som mörkare, möjligtvis är den ungdomliga naiviteten från förra skivans texter borta.Vi ser fram emot möjligheten att få spela i stadshuset. Det är ju historisk mark som kommer försvinna med stadsomvandlingen. Har du varit hem till Malmberget nyligen? Där blir bebyggelsens försvinnande så påtagligt. I helg var jag och hälsade på morsan, slog mig att platsen där vi växte upp inte kommer finnas kvar att visa för mitt barn. Man får hoppas att LKAB sköter Kirunas stadsomvandling på ett bättre sätt än de gjort i Malmberget, hörde på radion att de boende inte kan sälja sina bostäder då de inte har råd att köpa nytt. /Pär-Ja det är lite trist att Malmberget försvinner mer och mer, men man är ju ganska van att stängslet flyttas närmre och att vägen mellan malmsta och övriga mbgt blir längre./M-Vad tror du väntar dig i framtiden, vad vill du syssla med inom ditt yrke?/Pär-Det är svårt att veta vad jag kommer vilja göra i framtiden, men att skapa kommer jag förmodligen alltid göra i någon form. Jag gillar Sister Coritas syn på livet och arbetet; att bara köra och se vart man hamnar. ”Consider everything an experiment. Nothing is a mistake. There is no win and no fail. The only rule is work!”/MConversation between Malin Bergström and VäärtDuring a couple of weeks in the autumn of 2012, a number of emails were exchanged between illustrator Malin Bergström and Väärt’s songwriter Pär Isling Poromaa, owing to Bergström’s counting rhyme ‘The Jam that Disappeared’ and Väärt’s gig in conjunction with the opening of Bergström’s work at Kiruna Town hall on January 19th at 19h00. Emails on topics such as growing up in Norrbotten, artistic inspiration and going the whole hog on charter holidays. -Hi Pär, it’s been a while!!/M-Hi Malin, it sure has!The place we both come from sprang to mind when I was to write this email, it’s really impossible to ignore the fact that we both grew up in Gällivare and Malmberget. Do you feel that your childhood in Malmberget has affected your art in any way; I mean your approach to art and your expression? Brgds,
Pär-It’s probably quite inevitable that the place you grow up in affects you a great deal yet, at the same time, it is hard to say in what way. Impossible to say what my art or illustration approach would have looked like had I grown up in Säffle or Shanghai, Lojstahed or Jönköping, haha. Maybe I wouldn’t even have been illustrating. I’ve always been a drawing geek but it wasn’t until after a few years at a production agency that I decided to study Design and Illustration and so I sent off an application to Konstfack.
Generally speaking though I am drawn to a sort of silence, both when it comes to (images of) people, animals, creatures and imaginary features as well as the surroundings they’re in. So I might be a bit coloured by Norrland I guess./M-Well it is quite evident that your drawings are filled with snow, darkness and ice. What struck me is that you often place objects, be it wolves or ice crystals, into a context, into sort of desolated surroundings in shape of mountains or sky. The same applies to your illustrations. The black sky is well known in the northern parts of the country, in January it is impossible to escape it (unless, of course, one goes the whole hog on some charter holiday). In the city the sky is more yellow than black, in fact your motifs don’t feel very urban at all despite them being modern in their expression./ Pär-Haven’t thought about it really but, sure, there is a lot of silence and darkness in some of the drawings. A natural consequence, I guess, of growing up north of the Polar circle and of having been skiing and wandering around in the forest ever since one learnt how to walk. I probably have a sort of romanticized image of snow and cold, especially since I’ve settled down in a place where the concept of winter at large has been reduced to water, wind and ice. Sometimes I welcome a really biting cold winter, when it is so cold that the nose hairs nearly fall off and all particles in the air stand still and after that, minus ten, big fluffy snowflakes and no wind, aah. The constant darkness on the other hand, that I do not know what to do with. Hm. /M-Regarding this exhibition of yours, what can one expect? Which are your greatest inspirational sources in your art?/Pär-Very cliché but here goes; anything can be used as an inspiration. You, being a musician, agree right? A chewing gum wrapper in the street, a colour of a chair, a story, a carpet with a nice texture. I used to work a lot with portrays and finding a mood, an expression or a personality. But I am inspired by change of scenery. The contrast between all and nothing, the city and the countryside, Sweden and the world. What will happen at your gig in Kiruna?/M-Looking forward to it.
We’re going to be a complete band with drums, organ and violin on stage in Kiruna. The idea behind our new record which was released in August was to capture the feeling of sitting by the river on a late summer’s night. Those who’ve ever done that know the feeling. Have been writing from memory perceptions but also about places and people. The record has been said to be darker, the youthful naivety from the last record’s lyrics might have been lost. We look forward to the possibility of playing at the Town hall. It’s historical ground which will disappear during the city transformation. Have you been home to Malmberget recently? There the disappearing of the housings becomes so tangible. Last weekend I went to see my mum and it struck me that the place where we grew up won’t remain to show to my children. Hopefully LKAB will handle Kiruna’s city transformation better than they’ve done in Malmberget - heard on the radio that the property owners can’t sell their housings since they cannot afford to by themselves a new place. / Pär-Yes, it’s a bit sad that Malmberget is disappearing little by little, but then again I’m quite used to the fence moving closer and the road, between Malmsta and Malmberget, getting longer. / M -What do you think your future holds, what do you want to work with within your profession?/Pär-It is hard to know what I’ll want to do in future, but I will probably always keep creating in one way or another. I like Sister Corita’s way of looking at life and work; to just keep going and see where it’ll take you. Consider everything an experiment. Nothing is a mistake. There is no win and no fail. The only rule is work!/MMalin Bergström ja Väärt-ryhmänParin viikon aikana syksyllä 2012 kävivät kuvittaja Malin Bergström ja Väärt-ryhmän lauluntekijä Pär Isling Poromaa kirjeenvaihtoa sähköpostitse ja aiheena oli Bergströmin numerosatu Hillo, joka katosi ja Väärtin esiintyminen Bergströmin teoksen avajaisissa Kiirunan kaupungintalolla 19. tammikuuta 2013 klo 19.00. He keskustelivat siitä, miltä tuntuu kasvaa Norrbottenissa, taiteellisesta inspiraatiosta ja sikajuhlista: -Hei Pär, pitkästä aikaa!!/M-Hei Malin, Siitä on todella pitkä aika!Minulle tuli mieleen seutu, josta molemmat olemme kotoisin, kun olin kirjoittamassa tätä sähköpostia, enkä voinut olla ajattelematta sitä, että olemme molemmat kasvaneet Jällivaarassa ja Malmivaarassa. Onko mielestäsi lapsuutesi ja nuoruutesi Malmivaarassa jollain tavoin vaikuttanut taiteeseesi, siis taiteeseen suhtautumiseesi ja omaan ilmaisuusi? Terveisin, Pär-Eihän sitä oikeastaan pääse eroon siitä, että kasvupaikka vaikuttaa itseen erittäin paljon mutta samalla on vaikea sanoa, millä lailla. On mahdotonta sanoa, miltä suhtautumiseni taiteeseen tai kuvitukseen näyttäisi, jos olisin varttunut Säfflessä, tai Shanghaissa, Lojstahedissä tai Jönköpingissä, haha. Kenties en olisi edes päätynyt kuvittajaksi. Olen aina ollut piirustusnörtti mutta vasta oltuani muutaman vuoden työssä tuotantotoimistossa päätin, että haluan hankkia itselleni kunnon muotoilija- ja kuvittajakoulutuksen ja hain taidekorkeaan. Mutta jonkinlainen hiljaisuus puhuttelee minua, sekä kun on kyse ihmisistä, eläimistä, olennoista ja epäeläimistä kuvissa että niistä ympäristöistä, joissa ne ovat. Joten siinä olen ehkä vähän ”norrlanninlyömä”./M-Piirustuksiasi leimaa ilman muuta lumi, pimeys ja jää. Huomasin, että sijoitat usein kohteesi – oli ne sitten susia tai jääkristalleja – ympäristöön, jolle on tyypillistä eräänlainen autius ja sitä ympäröi vuoret tai taivas. Niin myös näissä kuvituksissasi. Musta taivashan on tunnettu maan pohjoisosissa, taivasta ei voi paeta tammikuussa (jollei ole lentämässä seuramatkan sikajuhliin). Kaupungissahan taivas on enemmän keltainen kuin musta, motiivisi eivät yleensäkään tunnu erityisen urbaaneilta vaikkakin ne ovat ilmaisultaan moderneja. /Pär -Tuota en ole suoranaisesti ajatellut mutta osissa piirustuksistani on todella paljon hiljaisuutta ja pimeyttä, varmaankin käy helposti niin, kun on kasvanut napapiirin pohjoispuolella ja hiihtänyt ja kulkenut metsissä siitä lähtien kun oppi kävelemään. Kaipa sitä on jonkinlainen romantisoitu kuva lumesta ja kylmästä, erityisesti kun asuu paikassa, jossa käsite talvi on suureksi osaksi supistunut vedeksi, tuuleksi ja jääksi. Sitähän haluaa oikean poskia purevan talven välillä, että on kunnon tulipalopakkanen niin että nenäkarvat melkein putoaa ja kaikki ilmassa olevat hiukkaset ovat liikkumatta, ja sen jälkeen tulee kymmenen miinusastetta ja suuret höyhenlumihiutaleeet ja täysin tyyntä, aah. Tämä ikuinen pimeys, en oikein tiedä mitä sen kanssa tekee. Hm. /M-Entäs tämä näyttely, joka on tulossa, mitäs siltä voi odottaa? Mitkä ovat sinun suurimmat inspiraation lähteesi taiteessasi?/Pär-Melkoinen klisee mutta mitä tahansa voi käyttää inspiraationa. Sinähän muusikkona olet varmaankin samaa mieltä? Purkkapaperi kadulla, jokin tuolin väri, kertomus, maton hieno rakenne. Aiemmin tein paljon muotokuvia ja yritin aina löytää tietyn mielialan, ilmeen tai persoonallisuuden. Mutta ympäristön vaihto inspiroi minua. Vastakohdat kaiken ja ei minkään, kaupungin ja maaseudun, Ruotsin ja maailman välillä. Mitäs tapahtuu keikallanne Kiirunassa? /M-On mukava päästä katsomaan. Kiirunassa olemme kokonainen yhtye, jossa on rummut, harmooni ja viulu. Elokuussa julkaistun uuden levymme tarkoituksena oli, että se kuvaisi tunnelmaa, kun istuu joen varrella myöhään kesäyöllä. Joka on sen kokenut, tietää, miltä se tuntuu. Olen käyttänyt muistoja mutta myös paikkoja ja ihmisiä tämän musiikin luomiseen. Tätä levyä ovat jotkut kuvanneet vähän tummemman sävyiseksi, kenties siinä ei ole edellisen levyn tekstien nuoruuden naiiviutta. Odotamme innolla mahdollisuutta esiintyä kaupungintalolla. Sehän on historiallista maaperää, joka häviää kaupungin siirtämisen yhteydessä. Oletko ollut Malmivaarassa viime akoina? Siellähän asutuksen siirtäminen vaikuttaa kouriintuntuvasti. Olin käymässä äitini tykönä viime pyhänä ja huomasin yhtäkkiä, että paikka, jossa kasvoimme, ei ole enää silloin jäljellä kun minulla on lapsia, enkä voi näyttää sitä heille. Toivotaan, että LKAB hoitaa Kiirunan siirtämisen paremmin kuin Malmivaaran, kuulin radiosta, että ihmiset eivät voi myydä asuntojaan, koska heillä ei ole varaa ostaa uutta. /Pär-Niin, on vähän ikävää, että Malmivaara katoaa yhä enemmän ja enemmän, mutta sitähän on oikeastaan tottunut siihen, että aita siirtyy lähemmäs ja Malmstan ja muun Malmivaaran välinen tie pitenee. /M -Mitä luulet, että tulevaisuudella on sinun varallesi, mitä haluat tehdä omassa ammatissasi? /Pär-On vaikea tietää, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa mutta luultavasti jatkan tätä luovaa työtä jossain muodossa. Pidän Sister Coritan tavasta suhtautua elämään ja työhön: pitää antaa vain mennä ja katsoa, mihin joutuu. /MMalin Bergströmin ja VäärtinParin viikon aikana syksylä 2012 ilystratööri Malin Bergströmin ja Väärtin laulunkirjottajan Pär Isling Poromaan välilä tapahtu meilitten vaihto joka johtu Bergströmin räknäyssatusta Syltti joka katosi ja Väärtin essiintymisestä Bergstömin teoksen vernisaasissa Kierunan Kaupunkintalossa 19 janyaaria 2013 klo 19.00. Meilit käsittelit ylöskasuamista Norrbottenissa, taitheelista inspirasuunia ja sikafästiä:-Hei Pär, pitkästä aikaa!!/M-Hei Malin, Tosihaan pitkästä aikaa!Paikka josta met kumpiki tulema tuli miehleen ko aloin kirjottamhaan tätä meiliä, ei siittä tosiasiasta ette met kumpiki olema kasuhnee ylös Jellivaarassa ja Malmivaarassa niinku päässy irti. Piäks sie ette se, ette olet kasunu ylös Malmivaarassa jotenki oon vaikuttannu sinun taitheesheen, eli sinun asentheesheen taitheele ja sinun ilmasulle?Hyvä, Pär -Ei siittä tietenkhään pääse mihinkhään ette paikka jossa sitä oon kasunu ylös vaikuttaa rohki paljon, mutta samala oon vaikea sanoa millä mallin. Oon mahoton sanoa mikä asene mulla olis ollu taitheesheen eli ilystreerauksheen jos olisin kasunu ylös Säfflessä, eli Shanghaissa, Lojstahedissä eli Jönköpingissä, hahhaa. Mie piiain en oliskhaan ilystreeranu. Mie olen aina ollu riittausnöörti mutta se oli vasta ko olin ollu jonku vuen tuotantokontturissa ko mie päätin ete mie halvan saa kunnon tisaini-/design- ja ilystrasuunikoulutuksen, ja niin mie lähätin hakemuksen Konstfackhiin. Mutta ylheisesti mie olen jonkulaisen hiljasuuen puolela, niin (kuvhiin) ihmisistä, elläimistä, hirviöistä ja ei-elläimistä ja siihen missä lähheisyyessä net oon. Ette siinä mie piiain olen vähä norrlantivammanen. /M -Se oon aika selvää ette sinun riittauksissa oon paljon lunta, pimeää ja jäätä. Se jota mie tulin ajatelheeks oli ette sie ussein panet joitaki opjektia – oon se sitte susia eli jääkristallia - yhtenäisyytheen jota ympäröitteejonkulainen kolkkous joko vaaroitten eli taihvaan muo´ossa. Mie näen sinun riittaukset kans. Musta taivashaan oon tuttu maan pohjosissa osissa, eihän janyaarissa pääse taivasta pakhoon (muuten ko chartterikonheela johonki sikafästhiin). Kaupunkissahan taivas oon enämpi keltanen ko musta, sinun mutiivit ei ylipäänsä tunnu erityisen kaupunkilaisilta vaikka net ilmasunna oon uuenaikhaisia. /Pär-En ole suohraan sitä aatellu mutta oonhan joissaki kuvissa paljon hiljasuutta ja pimmeyttä, niin se varhmaan helposti tullee ko sitä oon kasunu ylös Napapiirin pohjospuolela ja hihtonu ja kävelly mettissä siittä saakka ko oppi kävelemhään. Mulla piiain oon jonkulainen luonolinen romanttiseerattu kuva lumesta ja jäästä, olletikki ko oon menny asuhmaan paikhaan jossa käsite talvi suuriksi osiksi oon rajotettu vetheen, tuuhleen ja jäähään. Sitähän halva kunnon poskiapurevan talven joskus, ko oon niin paukkupakkanen ette nokkakarvat oon irtoamassa ja ilman kaikki partikkelit oon aivan liikkumatta, ja sitte kymmenen pakkasta ja suuret pehmeät lumihiutalheet ja aivan tyven, aah. Mutta se ikunen pimmeys, sille en tiä mitä sitä tekkee. Hm./M-Niin, tästä näyttelystä jonka sie tulet pithään, mitäs siittä saattaa oottaa? Mistäs sie saat enniiten inspirasuunia sinun taitheesheen? /Pär -Aika paljon klisee, mutta vaikka mitä saattaa käyttää inspirasuunina. Kyllähän sieki joka hommaat mysiikin kans aattelet niinku mie? Tykkymmipaperi kaula, jonku toolin färi, tarina, matto jossa oon fiini stryktyyri. Ennen mie tehin paljon töitä porträtitten kans ja sen kans ette löytää jonku mielialan, ilmasun eli henkilölisyyen. Mutta minua inspireeraa miljöön vaihtaminen. Kontrasti kaiken ja ei minkhään välilä, kaupunkin ja maaseu´un, Ruottin ja mailman. Mitäs tapahtuu ko tet pellaatta Kierunassa? /M -Tullee olheen fiiniä nähä. Meitä tullee olheen koko panti jossa oon trymmat, orjeli, fiulu seenilä Kierunassa. Meän uusi levy päästethiin aykystissä ja sen ajatus oli ette saavuttaa tunne siittä ko istuu väylänrannassa kesäyönä. Se joka oon tehny sen, tietää miltä se tuntuu. Olen kirjottannu muistoitten ymmärtämisestä mutta kans paikoista ja ihmisistä. Toiset oon kuvahnee levyä synkemäksi, piiain nuoruuen naivisuus viimi levyn tekstistä oon poiessa. Met ilottemma maholisuutta saa pelata kaupunkintalossa. Sehän oon histuurialinen maa-alue joka tullee häviähmään ko kaupunki muutethaan. Oleks käyny kotona Malmivaarassa nykysin? Sielä asutuksen häviäminen oon niin selvää. Viikonloppuna kävin muoriskan tykönä, tuli miehleen ette paikkaa jossa kasusimma ylös ei tule olheen jäljelä minun lapsele näyttää. Häätyy toivoa ette LKAB hoitaa Kierunan kaupunkin muutoksen paremin ko net oon tehnee Malmivaarassa, kuulin raatiosta ette asukhaat ei saata myyä asuntoja ko niilä ei ole varraa ostaa uutta. /Pär -Joo se oon vähä ikävää ette Malmivaara häviää enämpi ja enämpi, mutta sitähän oon aika tottunu siihen ette aitaus siirethään lähemäs ja ette malmstan ja muun malmivaaran väli pitenee./M -Mikäs sie uskot sinua oottaa tulevaisuuessa, mitäs sie halvat tehä sinun ammatissa?/Pär-S´oon vaikea tietää mitä mie halvan tehä tulevaisuuessa, mutta jonkulaista luomista mie uskottavasti aina tulen tekheen. Mie tykkään Sister Coritan elämän ja työn näkemyksestä; ette painaa menheen ja nähä mitä tapahtuu. ”Consider everything an experiment. Nothing is a mistake. There is no win and no fail. The only rule is work!”/MMalin Bergström ja VäärtsMoatti vahkus čavčča 2012 čálašeigga hábmejeaddji Malin Bergström ja Väärts lávllačálli Piera Isling Poromaa goabbat guoibmáseatte šleađgapoastta, Bergströma rehkenastinmuitalusa Muorjemeasttu mii jávkkai ja Väärts čuojaheami birra oktavuođas vernissaga Bergströma girjji Girona Suohkanviesus 19 b. ođđajagimánus 2013 dii. 19.00. Šleađgapoastta sisdoallu lea got lea šaddat bajás Norrbottenis, dáiddalaš movttiidahttin ja spiidnefeasttaid birra:-Hej Piera, guhkes áigi go gulahalaime!! /M-Hej Malin, Leage guhkes áigi dan rájis!Báiki gos moai goppážat letne šaddan bajás bođii oaivái go galgen čállit dán šleađgapoastta, ii mana dego beassat eret dan duohtavuođas ahte moai letne bajás šaddan Málbmavaris ja Jiellevaris. Vásihat go ahte mánnávuohta Málbmaváris muhttinláhkái lea váikkuhan dáidagat, dego got vásihat ja ovdanbuvttát ja maid háliidat dadjat. Buoremus, Piera -Nu leage das ii beasa eret das ahte mánnávuohta váikkuha hui ollu, muhto seammás lea váttis dadjat man láhkái. Veadjemeahttun dadjat got mu heivehallan dáidagii dahje hábmemii livččii jos livččen šaddan bajás Säffles, dahje Shanghaias, Lojstahedas dahje Jönköpingas, haha. In soaitte ollinge hábmemiin bargat. Lean álo liikon sárgut muhto ii lean ovdal go ledjen moadde jagi bargan muhtin buvttadusfitnodahkii go mearridedjen ahte háliidan albma designa- ja hábmenoahpu, nu de sáddejedjen ohcamuša Konstfackii. Obbalaččat soaitá lea nu ahte muhtinlágán jávohisvuohta geasuha mu, juo sihke (govat) olbmuin, elliin, beahtu eallit, ja ii makkárge-ealli ja makkár birrasis sii leat. Soaitá Norrlánda veháš bilistan ja vahágahttán mu./M-Lea obba mearkkašahtti ahte du sárgumiin lea muohta, sevnnjodat ja jiekŋa. Dat mii fuopmášahtii mu lei dat ahte don dávjá bijat moadde objeakta – ležžet dal gumppet dahje jiekŋakristállat – ja dat biddjojit muhtinlágán oktonas guvlui gos leat várit dahje albmi. Oainnán maid du hábmemiid. Čáhppes albmi lea dovddus davvi riikkas ođđajagimánus iige sáhte báhtarit almmis eret (earet go chartergirdiin soames spiidnefestii). Gávpogis lea albmi eanet fiskat go čáhppat. Du motiivat eai oro vehášge erenoamážit urbána vaikko leat áigeguovdilat iehčanat dajahusvugiin./Piera -In leat smiehttan dan birra muhto vissásit dat gávdno ollu jávohisvuohta ja sevnnjodat muhtin govain, nu várra go lea šaddan bajáš davvelis Bojánástti ja čuoigan ja vájaldan meahcis dan rájis go vázzit máhtten. Mus soaitá lea muhtin lágán románttalaš govva muohtagis ja galbmasis, erenoamážit go lean orron báikái gos sátni dálvi lea eanas áiggis reduserejuvvon čáhcin, bieggan ja jiekŋan. Háliidan muhtumin albma buollaša mii čárvo muođuid, go lea nu buolaš ahte njunneguolggat meastta ravget eret ja buot partihkkalat áimmus leat jaska, ja dan maŋis logi galbma gráda ja stuora gehppes muohtačalmmit ja goalki, aah. Goitge dat agi sevnnjodat, dan in dieđe maid dainna galggašii. Hm./M -Mii guoská du čájáhussii, maid sáhttá vuordit das? Mat leat du stuorimus movttiidahttingáldut du dáiddačehppodahkii?/Piera-Oalle gollan dajahus muhto feara maid sáhttá geavahit inspirašuvdnan. Don gii barggat musihkain čuovvolat dan jurddašan vuogi? Suoskangummebábir geainnus, stuolu ivdni, muitalus, guolberátnu mas lea čáppa hearvvat. Ovdal bargen ollu portreahtaiguin
ja gávdnat dovddu govvádusa, dahje olbmoluonddu. Munnje movttiidahttá go molssun birrasa. Earru gaskka visot dahje ii mihkkege, gávpot ja meahcceguovlu, Ruoŧŧa ja máilbmi. Mii boahtá dáhpahuvvat din konsearttas Gironis? /M -Šaddá vuogas geahččat.Mii leat olles joavku čuojaheaddjit rumbbuiguin, orgeliiguin, fijuvllaiguin lavdde nalde Gironis. Jurdda min ođđa skearruin mii álmmuhuvvui borgemánus lei ahte galggai addit dovddu go čohkkáha eatnogáddis čakčageasseija. Dat gii lea dan dahkan diehtá got dat dovdu. Lean čállán muittuid ipmárdusa vuođul muhto maid báikkiid ja olbmuid birra. Soapmásat leat dadjan skearru lea seavdnjadeabbo go ovddit skearru, soaitá lea ahte nuorravuođa oktageardánvuohta ii leat šat teavsttain.Mis leat stuora vuordámušat go leat oažžun vejolašvuođa čuojahit suohkanviesus. Dat hal lea historjjálaš báiki mii jávká gávpotsirdima oktavuođas. Leat go easká leamaš Málbmaváris? Doppe leame oba gilli jávkamin čalmmiid ovddas. Vahkkoloahpas ledjen eatnán luhtte, fuobmájin báiki gos šattaime bajás ii boađe áiggi nala gávdnot vuosehan dihte mánáidasan. Doaivumis lea ahte LKAB fuolaha Girona gávpotsirdima buorebut go Málbmavári, gullen rádios ássit eai sáhtte vuovdit orohagaideaset go ii lea ráđi oastit ođđa./Piera -Juo lea váivi go Málbmavárri jávká eanet ja eanet, muhto olmmoš hárjána ahte áidi lea sirdojuvvon lagabut ja geaidnu gaskka malmsta ja eará mvári guhkko. /M -Got jáhkát du boahtteáigi šaddá, maid háliidat dahkat iežat ámmát gelbbolašvuođain? /Piera-Lea váttis diehtit maid háliidan dahkat boahtteáiggis, muhto dáiddán álo hábmet soames ládje. Liikun Sister Coritas oidnui eallimii ja bargui: beare vuodjit ja oaidnit gosa olle. Consider everything an experiment. Nothing is a mistake. There is no win and no fail. The only rule is work!/M